Yleinen

Etusivu
Vieraskirja
Ylläpito
Linkit
Jääsaari

Historia
Maailma
Laumat
Roolipeli?

Sännöt
Pelaaminen
Liity

Foorumi






































































































































































































Historia

Historia osiota ei ole välttämätöntä lukea, mutta se sisältää saaren synnystä, kehityksestä ja nykyhetkestä paljon nippelitietoja, joita voi käyttää hyödyksi hahmoa tehdessä.

Kaiken alku

Monia vuosia sitten oli tavallinen lämpimien merien saari. Saari soveltui erinomaisesti sademetsien asukkaiden kodiksi. Kaikki kuitenkin muuttui, kun maanalainen tulivuori purkautui. Maaperä täyttyi laavasta ja ilma tuhkasta. Idyllinen saari asua oli muuttunut luonnonkatastrofin jälkeen asuinkelvottomaksi. Eläimet katosivat ja koko saaren kehitys muuttui.

Tulivuori kohosi kuin tyhjästä keskellä saarta, eikä se ole sen koommin elonmerkkejä näyttänyt. Myöhemmin selvisi, ettei tulivuori ole normaali. Tulivuoren kiviaines on kristallin ja marmorin sekoitusta, mikä taas aiheutti saaren sääolosuhteiden muutoksen. Ennen lämmin saari muuttui kylmäksi. Kylmyys ei kuitenkaan vaikuttanut meriveteen, joka pysyi yhä melko lämpimänä.

Tuhkan laskeuduttua saari alkoi elpymään. Seuraavana kesänä sen pinnalle alkoi versota kasveja ja puuntaimet aloittivat kasvunsa. Kauaa kasvit eivät ehtineet nauttia elostaan, kun kylmyys valtasi ilmat ja lumi maanpinnan. Vähitellen kasvit ja puut omaksuivat nopean kesän osaksi "elämäänsä", eivätkä ne enää hetkahtaneet nopeaa säämuutosta.

Kului vuosia, ennen kuin saaren muu elämä alkoi palata raiteilleen. Ajan myötä ensimmäiset linnut ilmestyivät saarelle ja heti perässä erilaiset kylmää kestävät eläimet. Ne sopeutuivat saaren elinoloihin mainiosti ja valtasivat saaren vähitellen itselleen.

Noina aikoina saarelle tuli parinkymmenen kokoinen susi lauma. Sudet söivät lihaa ja siten rajoittivat saaren suureksi kasvanutta eläimistöä. Vierähti aikaa ja eläimet lisääntyivät, kuolivat ja elivät elämäänsä kukin omalla tavallaan, rauhassa.

Kaikki hyvä ei kestä kuitenkaan kauaa. Susilauman keskuudessa valtaa alkoi saada uusi, petollinen aate. Aatteen mukaan susilauman johtaja oli liian ystävällinen lauman pettureita ja hylkiöitä kohtaan. Muuan laumalainen kokosi itselleen kannattajia. Syntyi kapinoita ja sotia johtajaa ja tämän omia kannattajia vastaan. Lopulta lauma alkoi jakaantua. Ennen ystävinä olleet sudet olivat nyt riidoissa ja viha kylvi heidän välilleen. Lopulta tapahtui se, mitä kaikki osasivat odottaa. Kapinallisjohtaja kokosi oman kannattaja joukkonsa ja johtaja omansa. Lauma jakaantui kahteen osaan.

Alkuun jakaantunut lauma kinasteli alueista ja ruoista suhteellisen rauhanomaisesti. Ratkaisemattomista riidoista keheytyi kuitenkin jotain suurempaa; sota. Kun tilanne alkoi riistäytyä pahan kerran tassuista, johtajat halusivat päästä sopuun. Pitkien neuvottelujen jälkeen he loivat sopimuksen:

”Molemmat johtajat luovuttavat luotettunsa viholliselle. Luotettu toimii samassa tehtävässä, kuten ennenkin, mutta vain vastapuolella. Tämän tulisi estää uudet hyökkäykset. Luotettua ei saa vahingoittaa mitenkään tai pakottaa muotoutumaan uuden lauman tapoihin.”

Sopimusta ja sitä edeltäneitä tapahtumia kutsutaan nimellä "Sotien äiti".

Oli syntynyt kaksi laumaa, Shijat ja Untervan. Rauhan uskottiin olevan lopullinen. Laumat olivat kuitenkin närkästyneitä. Rauha oli epäoikeuden mukainen luotettuja kohtaan. Monet sanoivat haluavansa oman luotettunsa takaisin, mutta sopimus oli sopimus ja sen tuli pysyä sellaisena kuin se laadittiin. Johtajat yrittivät rauhoitella laumalaisiaan, ettei ongelmia syntyisi. He eivät kuitenkaan halunneet kuunnella johtajaansa vaan alkoivat kehittää suunnitelmaa, jonka avulla saataisiin oikea luotettu takaisin. Usko tai älä, molemmat laumat suunnittelivat ja tekivät samoin.

Uusi sota, laumojen jakaantuminen

Syttyi uusi sota. Laumalaiset vetosivat ensin omiin johtajiinsa, jotta he palauttaisivat luotetut ja purkaisivat epäreilun sopimuksen. Kumpikaan osapuoli ei suostunut, jolloin Shijat hyökkäsivät yhtenä joukkona Untervaneja vastaan. Untervanit olivat jakaneet joukkonsa värin perusteella, tuloksena neljä ryhmää, eli paljon taktisempi hyökkäys mahdollisuus.

Taistelua kesti pitkään ja se vaati monen suden hengen. Luotetut, joista koko riita oli alun alkaen lähtenytkin, palasivat omalle puolelleen välittämättä sopimuksesta. Myöhemmin nuo kuolivat taistelussa, kuten monet muutkin.

Sota päättyi molempien tappioon keskitalven aikoihin. Shijat vetäytyivät tulivuoresta löytämäänsä onkaloon parantelemaan haavojaan ja lepäämään. Jakautuneet Untervanit jakautuivat lopullisesti. Jokainen värin mukaan jaettu joukko lähti omaan suuntaansa, muistaen kuitenkin uskollisuutensa alkuperäiselle laumalle. Joukoista muotoutui ajan myötä laumoja, joiden nimet muuntautuivat; Vennociksi, Enstycaliksi, Tuyitoksi ja Adennaksi. Myös vuoren sisälle vetäytyneet Shijat vaihtoivat nimensä uuden johtajan myötä Shanomiksi.

Laumat eivät enään sotineet avoimesti, mutta eivät oikeastaan eläneet täydellisessä rauhassakaan. Kun laumat parantelivat haavojaan, eräälle saarelle lähistöllä rantautui joukko ihmisiä. He luulivat saarta lämpimäksi ja ihanaksi paikaksi elää, mutta hämmästyivät sen kylmyyttä. Sisukkaasti ihmiset kuitenkin asettuivat aloilleen; rakensivat itselleen taloja ja perustivat pienen kylän. Kuukaudet kuluivat ja ihmiset ovat edelleen saarella. He toivat mukanaan myös uudenlaisen lajin, sudesta polveutuvat koirat.

Ihmiset lähtivät tutkimaan suurempaa, susilaumojen asuttamaa saarta. He kaappasivat joitain susia saadakseen tietää niistä enemmän. Ihmiset tekivät kuitenkin suuren virheen tehdessään kemiallisia kokeita pyydystämillään susilla. Eräs susista kasvoi valtavaksi, jopa 8 metriseksi. Sen luonne oli hyvin vihamielinen, mutta omaksi parhaakseen se pakeni pääsaarelle.
Tuli kevät ja ihmisten lukumäärä oli tippunut puoleen talven kylmyyden vuoksi. He lähtivät kiireellä eräänä aamuna, jättäen monia tavaroita jälkeensä. Syynä noin kiireiseen lähtöön oli heidän luomansa Jättisusi, joka oli saanut kannattajia Shanomien joukosta. Ne olivat nimittäneet jätin uudeksi johtajakseen, osittain pelosta, osittain syvästä kunnioituksesta

Aikojen suurin sota

Aikaa kului ja laumat eivät olleet ottaneet yhteen. Laumat yksimielisesti vaihtoivat nimensä toisiin:

  • Vennoc = Peipot
  • Enstycal = Kyyhkyt
  • Tuyito = Kuikat
  • Adenna = Kolibrit
  • Shanom= Korpit


  • Nimet kuvastivat nyt laumojen ulkonäköä. Eräänä iltana Korppien lähetti toi viestiä, että laumat kävisivät sotaan ensi yönä ja että niiden uusi johtaja haluaa koko saaren valtaansa. Muut laumat kauhistuvat ja alkoivat kokoontua aukealle, jossa taistelu tultaisiin käymään. Laumat laativat suunnitelman, minkä avulla ne pystyisivät murtamaan vastustajan puolustuksen.

    Tärkeä ilta koitti, joka myöhemmin tunnetaan Verenpunaisena yönä. Peipot, Kuikat, Kyyhkyt ja Kolibrit olivat yhdistäneet voimansa, mutta saivat vastaansa saman verran tummia susia, Korppeja. Yhdistyneet (neljä muuta laumaa) ovat ottaneet selvää vihollisten johtajasta sen verran, että tiesivät miten sen pystyisi nukuttamaan ikiuneen. Sota alkoi ja kaikki tekivät parhaansa alistaakseen vihollisensa. Rohkeudella, periksiantamattomuudella ja hyvällä yhteishengellä yhdistyneet onnistuivat saamaan yliotteen ja ajamaan viholliset tulivuoren uumeniin, tietäen että sieltä ei ole kuin yksi uloskäynti. Korpit olivat ahdettuna sisälle ja yhdistyneet ulvoivat hyvin kaunista ulvontaa tulivuoren reunamilla. Kuin salaman iskusta jättisusi alkoi nuokkua ja huojua väsyneen oloisesti. Korpit järkyttyivät ja koettivat kaikin voimin pitää johtajaansa hereillä. Yrityksistä huolimatta jättisusi nukahti niille sijoilleen, tukkien tien pääsaarelle. Taistelu oli ohi, viholliset oli ahdettuna sisälle tulivuoreen ja yhdistyneet voimat kykenivät hengähtämään helpotuksesta.

    Rauhan aika

    Nyt alkoi uusi aika tuolla saarella, vihollinen oli kukistettu moniksi kymmeniksi vuosiksi ja elämä pystyi palaamaan normaaliksi. Laumat vaihtoivat uuden ajan alkamisen merkiksi nimensä:

  • Peipot = Metsäsoturit
  • Kyyhkyt = Valonsoturit
  • Kuikat = Vedensoturit
  • Kolibrit = Revontulisoturit
  • Korpit = Vuorisoturit


  • Yhdistyneet jakautuivat taas omille alueilleen edelleen vannoen uskollisuutta ”päälaumalle”, eli Valonsotureille. Vuodet kuluivat rauhallisissa merkeissä ja sukupolvet vaihtuivat. Elämä oli taas omaa leppoisaa itseään. Jokainen lauma erikoistui oman asuinalueensa tärkeimpään taitoon, josta muotoutui parempi kuin muilla. Kerran laumoille tuli hätäviesti, Jättisusi oli alkanut tehdä uhkaavia liikkeitä, joka voisi tarkoittaa vain sitä, että se heräisi. Pelko valtasi iloisimmankin mielen ja kaikki jäivät odottamaan jännittyneenä tulevaa. Aikaa kului, eikä Jättisusi herännyt. Laumat saivat elää rauhassa, ainakin vielä hetken aikaa.

    Jättisuden herääminen, sodan alkaminen

    Kauan aikaa oli ihmetelty maan epätasaista vavahtelua, Vuorisotureiden tekemiä hyökkäyksiä, syötyjä ruumiita ja kuolleita laumattomia.

    Tähän kaikkeen löytyi selitys ja monien painajaiset kävivät toteen. Eräänä syksyisenä iltana Jättisusi nousi ylös elämänsä voimissaan ja karjaisten ilmoitti heräämisensä kaikille saarella. Maa vavahteli, eikä yksikään Jääsaaren asukkaista voinut olla tajuamatta uhkaavaa vaaraa, joka nyt varjostaisi elämää Jääsaarella. Vapaiden laumojen johtajat kokoontuivat yhteen päättämään vanhan liiton toteutumisesta. Monen eriävän mielipiteen jälkeen päätettiin, etteivät laumat liittoudu enää yhdeksi suureksi laumaksi, vaan taistelevat jokainen omana laumana, mutta ystävinä yhteistä vihollista vastaan. Vuorisoturit vahvistivat asemaansa Jääsaarella ja vapaat laumat eivät voineet kuin odottaa sodan alkamista yrittäen kuitenkin saada Vuorisoturien suurta laumaa hajotetuksi, huonolla menestyksellä. Vuorisoturit aloittivat hyökkäyksen heikoimman lauman kimppuun, Valonsotureiden. Lauman pennut ja taistelukyvyttömät saatettiin turvaan, mutta Vuorisoturit onnistuivat valtaamaan Valonsotureiden reviirin ja tuhoamaan lauman. Valonsoturit pakenivat liittolaisensa Revontulisotureiden luokse turvaan.

    Nykyhetki

    Jättisusi on herännyt jälleen pitkästä unestaan ja nousi laumansa johtoon. Jättisuden syrjäytettyä edellisen johtajan, Vuorisotureiden mahti on kasvanut räjähdysmäisesti, eikä loppua näytä tulevan. He ovat vallanneet Suuren niityn sekä Valonsotureiden vanhan alueen haltuunsa ja näin laajentaneet alueitaan uhkaavasti. Päivä päivältä tilanne näyttää epätoivoisemmalta, mutta pelko ajaa muiden laumojen johtajat tekemään suuria päätöksiä. Kukaan ei tiedä varmuudella mitä huominen tuo tullessaan tai missä kunnossa he ovat seuraavan ensilumen laskeutuessa. Tulevaisuuden näkymät ovat nyt hyvin synkät, mutta toivon kipinä palaa edelleen vapaiden laumojen sydämmissä.